Näyttävä tyyli peittää afroamerikkalaisen alkuperän
Hapsut, hiuspannat ja liioitellut ilmeet tekevät Charleston-esityksestä helposti 1920-luvun kohtauksen. Tämä asustus ei kuitenkaan kerro, mistä liikkeet ovat peräisin. Charleston kehittyi afroamerikkalaisista tanssiperinteistä, ja erityisen tärkeä on yhteys Gullah-Geechee-kulttuuriin Etelä-Carolinan ja Georgian rannikolla. Kaupungin nimi Charleston viittaa tähän maantieteelliseen yhteyteen, ei siihen, että joku yksittäinen henkilö olisi keksinyt valmiin näyttämötanssin.
Yksi ratkaiseva hetki Charlestonin leviämiselle oli afroamerikkalainen Broadway-musikaali Runnin' Wild vuodelta 1923. James P. Johnson sävelsi siihen kappaleen The Charleston. Näyttämö toi jo olemassa olevat liikekäytännöt laajemman yleisön tietoisuuteen. Suosion kasvu ja alkuperä eivät siis ole sama asia. Myöhemmin ympäri maailmaa levinnyt muoti ei korvannut tanssin mustia kulttuurisia juuria.
Nykyisessä tanssiesityksessä voi yhdistyä soolo-osia, pari-osuuksia ja akrobaattisia siirtymiä. Nämä viisi vihjettä auttavat tunnistamaan Charleston-osuudet, eivät tulkitse koko numeroa historialliseksi rekonstruktioksi. Myös Lindy Hopissa ja sen omissa pariokuvioissa tulee vastaan samankaltaisia liikeideoita, vaikka tanssit eivät olekaan samoja. Vertailukohtana auttaa Jivelle ominaisten näkyvien piirteiden tunnistaminen: pelkät potkut eivät ratkaise tanssin nimeä.




