Let's Dance Contemporary: Miten liike kertoo tarinoita

Contemporary tarkoittaa laajaa nykytanssin kenttää, ei kaikkialla samanlaista askelsarjaa. Tanssiesityksessä siitä syntyy tiivistetty näyttämöversio: liikkeen, musiikin ja tanssijoiden välisen suhteen pitää välittyä lyhyessä ajassa. Tämä ei tarkoita, että jokainen esitys kertoisi yksiselitteisesti tulkittavan tarinan. Se voi myös kuvata olotilaa tai ristiriitaa.

Painon käsittely on erityisen valaisevaa. Keho voi nousta painovoimaa vastaan, antaa sille hallitusti periksi tai tulla toisen kehon kannattelemaksi. Painon luovuttaminen ei tarkoita kaiken lihasjännityksen vapauttamista. Myös pehmeältä vaikuttava laskeutuminen vaatii hallintaa, jotta suunta ja alastulo pysyvät hallittuina.

Sinulle katsojana merkitys syntyy muutoksesta: joku pysyy ensin pystyssä, perääntyy ja antaa myöhemmin toisen tukea itseään. Tämä voi viestiä luottamuksesta. Sama liikesarja voi ilmaista torjuntaa, jos tanssija kääntää katseensa pois ja irrottautuu kontaktista heti. Liikkeellä ei siis ole yhtä pysyvää käännöstä. Myös tunteiden ilmaisussa tanssin avulla vaikutus riippuu asiayhteydestä, ei ennalta määrätystä kasvojen ilmeilystä.

Käsi lattialla, kierähdys tai matala askelkyykky erottuu heti televisiossa. Tällaisista hetkistä tulee helposti oletettu Contemporary-tyylin tunnusmerkki. Lattiatyöskentelyä esiintyy kuitenkin myös muissa tanssilajeissa ja akrobaattisissa show-osuuksissa. Toisaalta Contemporary-teos voi pysyä pitkään pystyasennossa.

Enemmän kertoo se, miten koreografia ottaa lattian mukaan. Kosketetaanko sitä vain yksittäisen efektin vuoksi, ennen kuin totuttu liike jatkuu? Vai muuttaako lattian läheisyys liikkeen koko laatua: keho tiivistyy, reitit kulkevat alempana, kosketuspinnat vaihtuvat ja ylös nouseminen tuntuu vastaukselta aiempaan laskeutumiseen? Silloin läheisyys lattiaan on osa kokonaisuutta eikä vain näyttävä välihetki.

Pysäytyskuva näyttää asennon, mutta ei sitä, miten painoa käytetään. Kameran leikkaus voi jättää juuri sen siirtymän pois, joka tekee liikkeestä ymmärrettävän. Siksi yleiskuva, jossa koko keho näkyy, auttaa enemmän kuin kasvojen lähikuva. Tyylivihjeiden ja show-efektien ero näkyy myös, kun tarkastelet Quickstepiä show-klipissä. Contemporaryssa ratkaisevaa on, mitkä liikkeen ominaisuudet sopivat yhteen useamman hetken ajan.

Ilman sitovaa liikekuvastoa nykytanssikoreografiasta ei automaattisesti puutu järjestystä. Rakenne voi syntyä toistuvista liikeideoista. Kuvittele esitys, jossa yksi henkilö kurottaa ensin toista kohti. Myöhemmin sama kurotus toistuu molemmilla käsillä, sitten enää pienenä impulssina olkapäästä. Huomaat yhteyden, vaikka liikettä ei toisteta täysin samanlaisena.

Tällaiset muutokset tekevät kehityksen näkyväksi. Motiivi voi kasvaa, katketa, vaihtaa suuntaa tai siirtyä toiselle henkilölle. Myös ajoituksella on merkitystä: välitön vastaus vaikuttaa erilaiselta kuin pitkän tauon jälkeen annettu vastaus. Musiikki voi tukea tätä jännitettä, esimerkiksi kun elettä jatketaan musiikillisen aksentin yli. Jokaisen iskun ei tarvitse näkyä askeleena.

Kerronta jää samalla avoimeksi. Taaksepäin vetäytyminen voi merkitä suojautumista, epäilyä tai päättäväisyyttä. Et tarvitse oikeaa juonikuvausta huomataksesi muutoksen. Puvustus, valaistus ja laulun sanat tarjoavat tulkintoja, mutta eivät todista niitä oikeiksi. Vakuuttava nykytanssiesityksen koreografia antaa liikeideoidensa reagoida toisiinsa, jolloin tunnistettava kehitys jatkuu myös suurten tehosteiden välissä.