Lähestymistavat limittyvät samassa teoksessa
Viisi lähestymistapaa eivät ole erillisiä koulukuntia. Teos voi samanaikaisesti muuttaa tilaa, horjuttaa sukupuolikuvia ja keskeyttää musiikillisia kulkuja. Luokittelu nimeää kussakin tapauksessa painopisteen, joka tekee vertailusta erityisen selkeän. Israel Galván esiintyy kahdesti tarkoituksella: sama koreografi voi yhdessä teoksessa tiivistää tutun kehyksen ja toisessa purkaa sitä huomattavasti voimakkaammin.
Epätavallinen pinta ei vielä todista, että koreografinen rakenne olisi uusi. Elektroninen ääni voi säestää perinteisesti rakennetun tanssinumeron. Toisaalta laulu- ja kitarasäestyksellä toteutettu esitys voi taukojen ja kehonkuvien ansiosta vaikuttaa radikaalilta. Luokittelussa auttaa yksi havainto: pysyykö odotus seuraavasta sisääntulosta vakaana vai muuttaako teos tätä odotusta?
Myöskään rekvisiitta ei automaattisesti merkitse aina samaa. Mantón, sen paino ja ulottuvuus voivat saada kehon näyttämään suuremmalta tai tuoda rooliodotuksen näkyväksi. Laahuksella on myös konkreettinen materiaalinen perusta, jota opas Bata de Colasta ja sen kosketuksesta lattiaan selittää. Tekniikka ja näyttämöllä välittyvä merkitys ovat eri asioita. Näin kokeellista Flamencoa voi kuvailla tarkemmin kuin yleisellä ”moderni”-nimityksellä.


