Yläegyptiläisen keppitanssin juuret tahtibissa
Saidi on peräisin Ylä-Egyptin perinteikkäältä alueelta, jota kutsutaan Saidiksi. Tällä maaseutumaisella, ylpeyden ja perheyhteenkuuluvuuden leimaamalla alueella miehet kehittivät aikoinaan tahtibin, rituaalisen taistelun pitkillä, painavilla bambu- tai kovapuukepeillä. Tästä voimakkaasta kamppailulajista, joka palveli puolustautumista ja leikkimielistä voimien mittelöä, muovautui sukupolvien saatossa itsenäinen egyptiläinen kansantanssi. Naiset omaksuivat tämän dynamiikan ja loivat raqs assayalla naisellisen, flirttailevan tulkinnan keppitanssista. Raskaiden taistelukeppien sijaan tanssijat käyttävät kevyempiä, usein toisesta päästä taivutettuja keppejä, joilla he parodioivat tahtibin maskuliinisia liikkeitä leikkisällä ja tyylikkäällä tavalla.
Saidin musiikki on erottamaton osa erottuvaa, eteenpäin ajavaa saidi-rytmiä, jolle on ominaista kaksi raskasta dum-lyöntiä tahdin keskellä (Dum-Tek... Dum-Dum-Tek). Perinteisesti tätä soundia kannattelevat mizmar, läpitunkeva itämainen oboe, sekä suuri kehärumpu tabla baladi. Jokainen, joka tutustuu raqs sharqin maailmaan, huomaa nopeasti, että saidi kuuluu itämaisen kansanperinteen eloisimpiin ja iloisimpiin puoliin. Liikkeet heijastavat maanläheistä elämänasennetta: tanssissa astutaan tasaisesti koko jalkapohjalla, hypitään ja korostetaan ylpeästi lantiota, samalla kun keppi rytmisesti korostaa musiikin aksentteja.
