Amerikkalaisella steppitanssilla on useita juuria
Amerikkalainen steppitanssi syntyi afroamerikkalaisten rytmi- ja liiketraditioiden kohdatessa eurooppalaisia jalkatansseja, kuten irlantilaisia ja brittiläisiä muotoja. Tämä historia ei ollut tasavertaista vuorovaikutusta: orjuus, rasistinen syrjintä ja mustia ihmisiä pilkanneet näyttämöesitykset muovasivat olosuhteita. Afroamerikkalaiset tanssijat olivat ratkaisevassa asemassa rytmisen kielen kehityksessä, mutta heitä ei usein tunnustettu ansioistaan.
Myöhemmin steppitanssi ja jazz vaikuttivat toisiinsa. Jalat saattoivat vahvistaa sykettä, siirtää sitä synkoopilla tai lisätä siihen oman rytmisen äänen. Jos tunnet jazzvaikutteiset swing-tanssit, niissäkin pääset tutustumaan aksenteilla leikittelyyn. Liikkeen organisointi on silti erilaista: steppitanssissa ei tarvita vievää ja seuraavaa pariroolia.
Steppitanssifraasi on yhtä aikaa liikettä ja kuultavaa musiikkia. Se, onko se improvisoitu vai koreografioitu, ei muuta tätä perusperiaatetta. Joissakin tyyleissä ääni on erityisen keskeisessä asemassa, toisissa se yhdistyy laajempiin näyttämöliikkeisiin ja ryhmäkuvioihin. Siksi yleinen elokuvamielikuva silinterihatusta, portaista ja täydellisen synkronoidusta rivistä näyttää vain yhden puolen. Myös pienet, lähellä lattiaa tehtävät liikkeet voivat olla musiikillisesti vaativia.


