Miten steppitanssi yhdistää 42nd Streetin esiintyjäryhmän

Gower Champion koreografioi Broadwayn alkuperäistuotannon vuonna 1980 ja ohjasi sen. Näin liikkeiden dramaturgia ja näyttämötoteutus olivat saman henkilön käsialaa. Myöhemmissä tuotannoissa koreografia ja lavastus voivat poiketa alkuperäisestä, joten nykyinen esitys ei automaattisesti ole muuttumaton toisinto hänen työstään. Erityisesti tanssijoiden sijoittelu ja siirtymät voivat näyttää erilaisilta.

42nd Streetin sisäinen show on nimeltään Pretty Lady. Näet siis kaksi tasoa: ihmiset, jotka tekevät tätä tuotantoa, ja otteita heidän valmiista näyttämöesityksestään. We're in the Money kuuluu esitettävään show’hun. Tämä ero auttaa sinua olemaan sekoittamatta pukujen loistoa kulissien takana olevien hahmojen arkeen.

Kolikkotasot kuuluvat We're in the Money -numeron tunnettuihin näyttämötoteutuksiin, mutta ne eivät ole jokaisen esityksen muuttumaton piirre. Kolikot, kultaiset puvut ja geometriset ryhmäkuviot tekevät shownumeron vaurauden näkyväksi. Olennaista on kontrasti: kuvattu yltäkylläisyys vaikuttaa huolettomalta, vaikka tarinassa tuotanto esitetään taloudellisesti riskialttiina hankkeena lamakauden keskellä.

Peggy saa pääroolin, koska Dorothy Brock ei voi jatkaa esiintymistä loukkaantumisen vuoksi. Julian luottaa siihen, että nuori tanssija selviytyy vaativasta tehtävästä ajoissa. Samalla myös näkökulmasi tanssiryhmään muuttuu: sijainen nousee ryhmän sisältä, ja ryhmän yhteinen osaaminen kannattelee edelleen Peggyn ympärille rakentuvaa show’ta.

Eivät, näyttämökoreografiassa on yhteisten osuuksien lisäksi esiin nostettuja yksittäisiä tanssijoita ja vaihtuvia ryhmiä. Yhtenäinen liike yhdistää monien jalkojen rytmin yhdeksi ääneksi, kun taas erilliset osuudet kiinnittävät huomiosi näyttämön muihin kohtiin. Näkemäsi jako riippuu esityksen toteutuksesta. Synkronia on kerronnallinen keino, ei koko illan jatkuva tila.

Näyttämöversion kappaleet ovat pääosin säveltäjä Harry Warrenin ja sanoittaja Al Dubinin ohjelmistosta. Steppinumeroiden ymmärtämisen kannalta on tärkeää, että jalat tuovat musiikin säestykseen oman rytmikerroksensa. Orkesterin aksentti ja kengän kopahdus voivat vahvistaa toisiaan, mutta niiden ei tarvitse soittaa samaa kuviota joka kohdassa.