Tuttuus on kutsu, ei velvoite
Dementiassa pitkät selitykset ja useat samanaikaiset kehotukset voivat olla vaikeita ymmärtää. Lyhyt lause ja näkyvä liike tekevät ehdotuksestasi helpommin hahmotettavan. Aiemmat tanssitaidot kertovat vain vähän siitä, mikä tuntuu tänään miellyttävältä tai turvalliselta. Myös aiemmin rakas laulu voi tuntua tänä päivänä häiritsevältä. Tuttuus on siis lähtökohta, ei tae.
Vastustuksen puuttuminen ei ole suostumus. Selkeä kyllä tai aktiivinen osallistuminen kertovat enemmän, esimerkiksi kun läheisesi tarttuu ojentamaasi käteen ja lähtee vapaaehtoisesti mukaan liikkeeseen. Pelkkä hymy ei riitä, jos keho vetäytyy pois. Jos viestit ovat ristiriitaisia, pysähdyt ja annat tilaa. Suostumus koskee vain kyseistä hetkeä, eikä se tarkoita automaattisesti suostumusta kosketukseen, ylös nousemiseen tai uuteen kierrokseen.
Musiikki saa kulkea tunteiden rinnalla ilman, että sinun tarvitsee selittää niitä. Siitä, miten liike voi tarjota tunteille ilmaisukanavan, kertoo kirjoitus Tunteiden ilmaiseminen tanssissa ilman esiintymispaineita. Teidän yhteisestä tanssihetkestänne ei tarvitse tehdä tehtävää. Se on yhteistä vapaa-aikaa, ei muistotesti eikä hoitoa. Jos etsit ammatillista kehystä, kirjoitus aiheesta Tanssiterapia yksin tai ryhmässä käsittelee tätä toisenlaista tukemisen muotoa.



