Miten anatomia vaikuttaa yhteiseen kehykseen
Kun tanssitaan vakiotansseja merkittävällä pituuserolla, parit törmäävät nopeasti anatomisiin rajoihin, jos he yrittävät kopioida jäykästi oppikirjojen mukaista perusasentoa. Jos toinen tanssija on huomattavasti pidempi, vakiotanssien käsiasentojen sokea noudattaminen johtaa usein siihen, että pidemmän tanssijan hartiat nousevat ylös tai lyhyemmän tanssijan kädet väsyvät. Avain on vastavaikutus fyysisiin vipuvoimiin. Vakaan tanssikehyksen on oltava joustavasti mukautettu kehon mittasuhteisiin sen sijaan, että se pakotettaisiin luonnottomaan muotoon.
Pituuseron tasapainottamiseksi harmonisesti yhteys parin oikean kehonpuoliskon välillä tulisi rakentaa erityisen tarkasti. Pidempi tanssija laskee kyynärpäitään hieman tarjotakseen lyhyemmälle parilleen mukavan tukipinnan. Lyhyempi tanssija puolestaan ei etsi kontaktia kurottamalla käsiään ylöspäin, vaan tukeutuu pehmeästi oman selkälihaksistonsa avulla. Tämän biomekaanisen mukautuksen ansiosta yhteinen akseli pysyy vakaana, askeleet voivat virrata vapaasti ja pituuseron vaikutus tasoittuu täydellisesti niin visuaalisesti kuin toiminnallisestikin.
