Nürnbergin Schembartlauf ja sen kehitys naamiaiskulkueeksi

Schembartlaufin historia Nürnbergissä ei ala itsenäisestä tanssinumerosta, vaan kulkueesta katujen halki. Teurastajien ketjutanssi mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1397. Perimätiedon mukaan teurastajat saivat oikeuden tanssia karnevaalissa palkkioksi uskollisuudestaan kaupunginneuvostolle. Tämä selittää ilmiön erityisen kaupunkilaisen taustan, mutta ei vielä myöhempää naamioitua kulkuetta.

Naamioitunut saattue raivasi tanssille tietä. Kuvittele tehtävä tilan kannalta: ryhmä tarvitsee yhtenäisen tilan liikkumiseen samalla, kun ihmiset katsovat. Edellä kulkeva ja tilaa tekevä yhdistää tanssijoiden esiintymisen katutilaan. Saattue ei siis ole pelkkää koristelua, vaan sillä on tehtävä esityksen kulussa.

Saattueesta syntyi luultavasti Schembartlauf. Teurastajien tanssi ja naamioitu kulkue liittyvät toisiinsa, mutta ne eivät ole sama asia. Yhteinen juhlayhteys ei vielä tee niistä samaa tanssimuotoa. Juuri tämä ero auttaa sinua ymmärtämään kehitystä: toiminta, joka mahdollistaa toisen esityksen, voidaan myöhemmin nähdä itsessään esityksenä. Teurastajien tanssitapa ei ole tässä ratkaiseva kysymys.

Schembartlauf on dokumentoitu vuosilta 1449-1539. Sen ymmärtämisen kannalta on tärkeää, mikä erottaa julkisen naamioidun kulkueen huomaamattomasta saatosta: osallistujat ovat itse pukeutuneet näkyvästi ja liikkuvat yleisön keskellä. Naamio ohjaa katseen hahmoon, ei vain henkilöön, joka suorittaa jotakin tehtävää.

Näin oletetun siirtymän voi ymmärtää havainnollisesti. Tanssin edellä kulkeva huomataan ensin. Naamioituneena esiintyvä tarjoaa samalla jotakin katseltavaa. Katse niihin, jotka raivaavat tietä, voi kääntyä kiinnostukseksi heidän omaa esiintymistään kohtaan. Tämä on julkisten esitysten ymmärrettävä toimintatapa, ei lisänäyttöä yksittäisten kehitysvaiheiden tapahtumista.

Se, että kulkueet kirjattiin omaksi tapahtumakseen, käy ilmi runsaasti kuvitetuista Schembart-kirjoista. Nürnbergin kaupunginkirjaston kokoelmissa niitä on kaksitoista. Tässä niiden merkitys on kulkueista säilyneessä näkyvässä muistitiedossa. Kuvien tarkempi tulkinta on eri aihe.

Sinulle tästä avautuu hyödyllinen näkökulma tanssin historiaan: kaikki tanssin ympärillä tapahtuva liike ei ole itsessään tanssikuvio. Myös järjestys, naamioituminen ja kulkureitti yleisön keskellä voivat muovata esitystä. Siksi Schembartlauf kuuluu julkisen esiintymisen historiaan, vaikka sitä ei tarvitse selittää paritanssina.

Vuodesta 1974 lähtien dokumentoitu Schembart-Gesellschaft Nürnbergin toteuttama uudelleen esittäminen toi historiallisen kulkueen jälleen nähtäväksi. Säilyneiden tietojen mukaan sitä ei järjestetty joka vuosi, vaan juoksijat kulkivat Nürnbergin karnevaalikulkueen edellä. Tämä sijainti sopii edellä kulkemisen ajatukseen. Se ei kuitenkaan todista, että sama käytäntö olisi siirtynyt katkeamatta eteenpäin keskiajalta lähtien.

Uudelleen esittäminen on tietoinen suhde menneisyyteen. Ihmiset ottavat aiemmilta sukupolvilta periytyneen muodon käyttöön ja esittävät sen uudelleen myöhemmässä yhteydessä. Näin historiasta tulee kehollisesti ja julkisesti koettavaa. Tämä eroaa perinteestä, jota on harjoitettu ja siirretty katkeamatta sukupolvelta toiselle. Käsitteet tarkoittavat eri asioita, mutta se ei tee uudelleen esittämisestä yhtään vähemmän vakavasti otettavaa.

Sinun kannattaa erottaa toisistaan historiallinen esikuva ja oma osallistumisesi. Naamiojuoksu ei automaattisesti tarjoa sinulle askelsarjaa, jonka mukaan voisit osallistua. Siitä, miten eri tavoin yhteistanssia voidaan järjestää, kertoo artikkeli tanssipiiristä ja kansantanssiryhmästä. Myös majorettitanssin harjoitusvuosi kuvaa toisenlaista suhdetta valmistautumisen ja juhlaesityksen välillä. Nämä eivät ole Schembart-kulkueen jatkeita, vaan itsenäisiä tapoja luoda liikettä yhdessä.