Eri-ikäinen ryhmä tanssii yhdessä karnevaaleissa

Kun karnevaalien aikaan kokoontuu eri-ikäinen ryhmä, kaikkien lasten ei tarvitse tehdä samoja yksityiskohtia. Tärkeintä on, että tarjoat liikkeen, jonka perusmuoto näkyy kaikilla. Lisäys muuttaa silloin osaa tehtävästä, ei koko tanssia.

Esimerkki on kevyt jousto polvet hieman koukussa. Perusversiossa kädet pysyvät hartioiden korkeudella ilman, että hartiat nousevat. Vapaaehtoinen lisäys on ojentaa toinen käsi ylös ja palauttaa se takaisin, sitten toinen. Joustaminen jatkuu. Kun näytät siirtymisen seuraavaan liikkeeseen, kädet ovat molemmissa vaihtoehdoissa taas hartioiden korkeudella.

Lisätehtävä ei saa lisäaikaa. Käsien liikkeen lisäävät pysyvät mukana yhteisessä siirtymässä. Pelkkä joustaminen ei edellytä odottamista, että muut saavat tehtävänsä valmiiksi. Haastetta syntyy jalkojen ja käsien yhteistoiminnasta, ei nopeammasta temposta tai suuremmista askelista.

Löydät kokonaisen lähtösarjan esimerkiksi karnevaalitanssista, jossa on neljä laskettavaa jaksoa. Sekaryhmälle sen ajallinen rakenne pysyy samana, vain yhteen liikkeeseen lisätään valinnainen lisäys.

Vanhempi lapsi voi osata lasketut liikesarjat ja silti joutua ponnistelemaan liikuttaakseen käsiään eri tavoin yhtä aikaa. Nuorempi lapsi voi omaksua eleen heti, mutta tarvita seuraavassa vaihdossa vielä opastusta. Ikä ei siis tarjoa luotettavaa jaottelua jokaiseen yksittäiseen tanssitehtävään.

Tilanteeseen vaikuttavat myös karnevaalijuhlat: vieras puku muuttaa liikkeiden tuntua, kovaääninen musiikki vie huomiota, ja jotkut lapset katselevat ensin mieluummin. Yksinkertainen vaihtoehto voi sopia juuri sinä päivänä, vaikka lapsi tanssisi muuten monimutkaisemmin. Siitä ei voi päätellä lapsen pysyvää osaamistasoa.

Kun sanotaan esimerkiksi ”Tämä on pienille, tämä isoille”, liikevalinnasta tulee helposti julkinen luokittelu. Vanhemmat lapset voivat tuntea velvollisuudekseen tehdä myös lisäliikkeen loppuun. Nuoremmille voi puolestaan tulla sellainen olo, etteivät he saa edes kokeilla sitä.

Voit kertoa molemmat vaihtoehdot asiallisesti: ”Kädet pysyvät tässä. Halutessasi ojennat vuorotellen toisen käden ja palaat takaisin.” Perusvaihtoehto on kokonainen tehtävä, ei versio, jossa vain odotetaan. Arvosta siis myös hyvin onnistunutta yhteistä vaihtoa tai tarkkaavaista jäljittelyä. Näin onnistunutta osallistumista ei mitata ainoastaan näyttävimmän liikkeen perusteella.

Vapaaehtoisuus toimii tanssissa käytännössä vasta silloin, kun lapsi tietää, miten hän voi lopettaa lisätehtävän. Keinuttelussa se on helppoa: käsi palaa hartian korkeudelle, ja jalat jatkavat samaan tapaan kuin ennen. Paikkaa ei tarvitse vaihtaa eikä asiaa selittää koko ryhmälle.

Pidät paluutavan näkyvillä näyttämällä säännöllisesti perusliikkeen ohjaajana. Jos mukana on toinen aikuinen, hän voi näyttää lisäliikkeen samalla, kun sinä pysyt perusliikkeessä. Lapset näkevät silloin kaksi vaihtoehtoa rinnakkain, eikä heidän tarvitse opetella peräkkäin kahta erilaista tanssia.

Myös yhteinen muodostelma voi tukea tätä. Karnevaalit piirintanssin parissa pitävät piirin yhteisenä kuviona, vaikka yksittäiset lapset lisäisivät siihen vapaaehtoisen eleen. Lisäliike ei kuitenkaan saa vaatia toista reittiä tai viivästyttää yhteistä lopetusta.

Jos useampi lapsi ei pysy mukana yhteisessä vaihdossa, lisätehtävä ei juuri nyt sovi ryhmän keskittymiskykyyn. Jätät sen pois ja näytät jälleen vain perusliikkeen nostamatta yksittäisiä lapsia esiin. Onnistunut, eri-ikäisille lapsille sopiva yhteistanssi näkyy siinä, että erilaiset tavat tanssia sopivat yhteen eikä kukaan putoa tanssista valintansa vuoksi.