Ajoitus ratkaisee, ei äänen kesto
Vertailussa ratkaisee, milloin ääni alkaa. Kaksi kahdeksasosaa voi soida eri pituisina ja silti olla suoria. Kuvittele tasainen peruspulssi: suorissa kahdeksasosissa toinen ääni alkaa täsmälleen kahden iskun puolivälissä. Svengatuissa kahdeksasosissa se alkaa tyypillisesti puolivälin jälkeen. Siksi ensimmäisen ja toisen äänen alkamisen väli on pidempi kuin toisen äänen alkamisen ja seuraavan peruspulssin väli.
Karkeana harjoitusmallina auttaa jako kolmeen osaan: ensimmäinen ääni ensimmäiselle osalle, toinen kolmannelle. Tämä triolipohjainen malli ei kuitenkaan ole sääntö oikeille äänitteille. Muusikot muovaavat äänten välisiä etäisyyksiä eri tavoin. Nopeammassa tempossa jako lähestyy usein tasaista, hitaammassa tempossa erot voivat olla selvempiä. Myös saman kappaleen sisällä toteutus voi elää.
Tempo siis kuvaa peruspulssin nopeutta, kun taas swing tarkoittaa tässä sen alajakoa. Erottelu auttaa myös hahmottamaan Foxtrot-tempoja, vaikka fraseeraus ei siksi ole samanlaista. Aluksi kuuntelemiseen riittää yksi taputusliike. Jos ylimääräiset liikkeet häiritsevät, voit koordinoida käsivarret ja jalat ensin erikseen. Näin arvioit ääntä etkä liikkeesi vaikeutta.


