Kolmitahtisuus argentiinalaisessa asussa
Jokainen, joka kuulee Tango Valsin sävelet ensimmäistä kertaa, tuntee heti tuttua keveyttä. Toisin kuin klassinen, usein dramaattinen Tango Argentino neljäsosatahdissa, Vals perustuu valssin klassiseen kolmitahtisuuteen. Mutta jos odotat tästä jäykkää wieninvalssia, olet pahasti väärässä. Tango Vals säilyttää argentiinalaisen improvisaation koko kirjon, mutta pukee sen virtaavaan, lähes leijuvaan asuun. Tämän musiikkityylin ymmärtämiseksi auttaa katsaus laskutapaan: totuttujen neljän iskun sijaan kuulemme tässä selkeän yksi-kaksi-kolme. Ensimmäinen isku on yleensä erityisen korostettu ja antaa parille tarvittavan impulssin seuraavaa askelta varten.
Haaste aloittelijoille on siinä, ettei jokaista iskua lähdetä seuraamaan mekaanisesti. Se, joka yrittää sitä, hengästyy nopeasti ja menettää yhteyden kumppaniin. Taide on siinä, että opettelee kuulemaan Tango-rytmin ja päättää tietoisesti, mitä iskuja korostaa. Usein tanssitaan vain painokas ykkönen, kun taas kakkonen ja kolmonen jäävät leijuviksi hengähdystauoiksi tilaan. Vasta tämä tietoinen leikittely aksenteilla luo sen tyypillisen, aaltomaisen dynamiikan, joka tekee Valsista niin erehtymättömän.







