Muistiinpanosi ovat apuna keskustelussa, eivät itsearvioinnin väline
Ensimmäistä keskustelua varten sinun ei tarvitse etsiä sopivaa diagnoosia eikä kirjoittaa koko elämäntarinaasi auki. Hyödyllisiä ovat havainnot, joita voit itse kuvailla: Milloin kuormitus syntyy, miten huomaat sen ja mikä vaikeuttaa arkeasi? ”Jännitän palavereissa enkä pysty juuri puhumaan” on konkreettisempi kuin ”Haluaisin kehittyä”. Havainto on vain havainto, eikä se todista, että sinulla olisi jokin sairaus.
Valmistelet tietoja ja kysymyksiä, et terapeuttisia liikkeitä. Tanssiterapia ei ole koe-esiintyminen, jossa sinun pitäisi näyttää rytmitajusi tai liikkuvuutesi. Perustiedot löydät täältä: Tanssiterapia terapeuttisena liiketyöskentelynä. Muistiinpanoihisi riittää alkuun se, mitä haluat kertoa ja mistä et vielä pysty puhumaan.
Kuvaile fyysisiä rajoitteitasi mahdollisimman konkreettisesti, esimerkiksi kerro, että sinulla on kipuja pidempään seistessä, sen sijaan että sanoisit yleisesti ”kestän huonosti rasitusta”. Katsaus aiheeseen Tanssiminen terveysrajoitteiden kanssa antaa lisäohjeita, mutta se ei korvaa lääketieteellistä arviota. Aiemmin saamasi lääkärin ohjeet ovat edelleen ensisijaisia. Ensimmäinen keskustelu ei myöskään tarkoita lupausta siitä, että hoito sopii tilanteeseesi tai että vaivat katoavat.



