OUTNOW Bremen: Miten sijoitat tanssin festivaalilla

Schwankhalle järjesti OUTNOW!-festivaalin Bremenissä yhdessä Theater Bremenin kanssa, ja festivaali oli tarkoitettu järjestettäväksi joka toinen vuosi. Nimi viittaa siis yhteiseen tapahtumakehykseen, ei yksittäiseen teokseen eikä tanssilajiin. Festivaalia voi tarkastella tästä kahden teatterin välisestä yhteistyöstä käsin.

Festivaali kokoaa yksittäisiä taiteellisia töitä yhteisen nimen alle. Jokaisella tuotannolla on kuitenkin oma muotonsa: esiintyjät, kielen käyttö ja liikkeen merkitys kuuluvat kukin omaan työhönsä. Järjestäjien yhteistyöstä ei siis seuraa, että kaikilla esityksillä olisi sama estetiikka tai että festivaalilla nähtäisiin yksinomaan tanssia. Myöskään teatterin nimi ei vielä kerro teoksen lajityyppiä.

Sinulle katsojana nämä ovat kaksi eri tasoa: festivaalin kehys kertoo, missä yhteydessä teos esitetään. Itse tuotanto ratkaisee, mitä koet. Yksittäisen esityksen luonnetta ei voi päätellä festivaalin nimestä. Toinen Bremenin festivaali Vier Tage Tanz liittyy omaan kokonaisuuteensa, joten sitä käsitellään erikseen. Tässä ei oleteta, että OUTNOW!-festivaalilla olisi parhaillaan ohjelmaa tai että sen seuraava tapahtuma olisi tulossa.

Yksi ihminen kulkee huoneen poikki, pysähtyy ja kääntää päätään. Arkisena tapahtumana tämä ei aluksi herätä huomiota. Kun sama reitti toistetaan, sitä hidastetaan tai toinen ihminen keskeyttää kulun, syntyy näkyvä järjestys. Alat vertailla kestoa, etäisyyttä ja suuntaa keskenään. Juuri tällaiset suhteet voivat kannatella koreografiaa.

Siksi korkeat hypyt, nopeat pyörähdykset ja taukoamaton musiikki eivät ole tanssiesityksen välttämättömiä tunnusmerkkejä. Puhuttu tekstikään ei sulje tanssia pois. Ratkaisevaa on, mikä tehtävä kehon ilmaisulla on: seuraako se vain kerrottua tapahtumaa vai syntyykö olennainen osa merkityksestä itse liikkeen kautta?

Raja on häilyvä. Teatterissa eleet voivat olla vahvasti koreografioituja, tanssissa voidaan puhua ja kertoa tarinoita. Performanssissa keskiöön voi puolestaan nousta tapahtuma, tehtävä tai kohtaaminen yleisön kanssa. Nämä käsitteet auttavat hahmottamaan kokonaisuutta, ne eivät ole toisistaan erillisiä lokeroita. Kokonaisuuden ymmärtämisessä ratkaisee niiden tehtävä kussakin esityksessä. Se, kuinka vahvasti myös tilan järjestely muovaa esitystä, käy ilmi toisenlaisesta esitysympäristöstä, Flamenco-tablaosta: läheisyys muuttaa sitä, mitä yksityiskohtia huomaat.

Monimuotoisessa esityksessä katseesi voi siirtyä eri tasojen välillä. Yksi lause voi esimerkiksi kertoa läheisyydestä, samalla kun kehot liikkuvat yhä kauemmas toisistaan. Sinun ei tarvitse ratkaista tätä ristiriitaa: se voi olla juuri se, mitä kohtaus näyttää. Kieli ja liike eivät siis tarjoa samaa selitystä kahdesti, vaan välittävät erilaista tietoa.

Esine toimii samalla tavalla. Tuoli voi olla osa tarinan asuntoa, mutta siitä voi myös tulla este, jonka ympäri kaikki kulkureitit kiertävät. Kun tuolia siirretään, tilan järjestys muuttuu. Tällaisista hetkistä huomaat, perustuuko esityksen vaikutus ennen kaikkea tarinaan, keholliseen sommitteluun vai niiden vuorotteluun.

Arvioidessasi esitystä konkreettinen havainto on siksi hyödyllisempi kuin nopea tuomio, kuten ”Tuo ei ollut oikeaa tanssia”. Voit esimerkiksi sanoa: ”Puhutut lauseet auttoivat minua hahmottamaan tilannetta, mutta henkilöiden väliset etäisyydet loivat jännitteen.” Näin kuvaat teosta typistämättä sitä yhteen nimikkeeseen. Festivaalin, kuten OUTNOW!:n, kehys ja yksittäisen esityksen muoto pysyvät erillisinä: yhdessä esittäminen ei tarkoita taiteellista yhdenmukaisuutta. Voit antaa useiden tulkintojen olla rinnakkain.