Rambert Lontoo: Miten koulusta tuli tanssiryhmä

Vuonna 1919 Marie Rambert avasi tanssikoulun Notting Hill Gatessa Lontoossa. Siitä kehittyi myöhemmin tanssiryhmä. Tämä lyhyt historiallinen yhteys kertoo jotain olennaista: lähtökohtana oli oppimispaikka. Se ei kuitenkaan tarkoita, että avajaispäivänä olisi jo ollut täysin organisoitu esiintyvä ryhmä.

Yksinkertainen opetustilanne havainnollistaa, mitä tässä yhdistyy. Useat ihmiset oppivat saman liikesarjan. He harjoittelevat kehon linjausta, painonsiirtoja ja suhdetta musiikkiin. Aluksi tärkeintä on, pystyykö jokainen suorittamaan liikkeen. Näyttämöteosta varten tarvitaan lisäksi muita asioita: kuka aloittaa, kuka vastaa, kuka jää paikalleen ja miten yksittäisistä osuuksista muodostuu yhteinen kokonaisuus?

Koulutuksella ja tanssiryhmän työskentelyllä on eri tavoitteet, mutta ne voivat rakentua toistensa varaan. Opetus kehittää taitoja, tanssiryhmä käyttää taitoja yhdessä luotujen teosten toteuttamiseen. Tämä selittää siirtymän väittämättä mitään tietystä opetusmenetelmästä tai Rambertin ryhmän perustamisen tarkasta kulusta.

Jos olet uusi Lontoossa, tämä tarina tarjoaa sinulle näkökulman tanssinäyttämöiden ja niiden historian hahmottamiseen: tunnetun nimen takana voi olla pedagoginen aloite, ei pelkästään teatterin perustaminen.

Marie Rambertin koulusta syntyneen seurueen kotipaikka oli Mercury Theatre. Tässä tulee mukaan toisenlainen yhteys: ryhmä tarvitsee työskentelyynsä tiloja, mutta se on silti erotettavissa näistä tiloista. Lähteissä mainittu kotipaikka yhdistää Rambertin historian teatteriin tekemättä teatterista ja seurueesta samaa instituutiota.

Teatteritila muuttaa perustavanlaatuisesti sitä, miten liikettä havainnoidaan. Tunnilla opettaja voi tulla lähelle ja tarkastella jalkaterän asentoa. Näyttämöllä tilallisen ratkaisun täytyy olla ymmärrettävä myös katsomosta käsin. Etäisyydet, katseen suunnat, näyttämölle tulot ja yhteinen ajoitus saavat sen vuoksi uuden merkityksen.

Kuvittele ryhmä, jonka jäsenet aloittavat vuorotellen saman käsivarren liikkeen. Harjoitustilassa kyse voi olla koordinaatioharjoituksesta. Yleisön edessä ajallinen porrastus voi luoda liikkeen kulun: liike kulkee näkyvästi ryhmän läpi. Tämä on yleinen esimerkki näyttämötyöstä, ei dokumentoitu Rambertin koreografia.

Mercury Theatre -nimi auttaa siis hahmottamaan historiaa paikan kautta. Se ei itsessään kerro nykyisestä osoitteesta, ajankohtaisesta ohjelmistosta eikä siitä, mitä teoksia siellä syntyi tiettynä ajankohtana.

Vakiintuneessa luokittelussa Rambertia kutsutaan Iso-Britannian vanhimmaksi edelleen toimivaksi tanssiryhmäksi. Tällä tarkoitetaan sen institutionaalista asemaa. Kyse on tanssiryhmän toiminnan jatkumisesta, ei väitteestä, että sen liikkeet, teokset tai työskentelytavat olisivat pysyneet muuttumattomina.

Tämä ero on tärkeä, kun perehdyt brittiläiseen tanssihistoriaan. Koulusta voi kehittyä pitkäikäisen taiteellisen rakenteen lähtökohta. Rakenne voi säilyä, vaikka ihmiset vaihtuvat ja uusia teoksia tulee mukaan. Yhteinen nimi auttaa seuraamaan kehitystä, mutta se ei korvaa yksittäisten historiallisten vaiheiden tarkastelua.

Tanssia katsoessasi konkreettinen kuvaus on siksi hyödyllisempi kuin nimitys ”vanha tanssiryhmä”. Kiinnitä huomiota liikkeen ja musiikin suhteeseen: osuvatko aloitukset yhteen, kulkevatko ne vastakkaisiin suuntiin vai syntyykö tauko? Tarkkaile myös, muodostaako ryhmä yhteisen tilan vai antaako se tilaa yksittäisille tanssijoille. Nämä piirteet kuvaavat teosta, eivät automaattisesti koko tanssiryhmän historiaa.

Yksittäinen kuva voi näyttää tällaiset suhteet vain osittain. Oppaassa tanssiliikkeiden havainnoinnissa tehtävistä tyypillisistä virheistä kerrotaan, miten voit erottaa asennon liikkeen kulusta. Rambertin alkuperä toimii tässä historiallisena lähtökohtana, ei jäljittelyn ohjeena.