Yhteinen eteneminen ei vaadi keskiarvoa
Parin luonnollinen askelpituus ei ole ennalta määrätty. Pidemmät jalat eivät automaattisesti määrää mittaa, eikä lyhyemmän ihmisen tarvitse venyttää askeleitaan äärimmilleen. Ratkaisevaa on, kuinka pitkän matkan te molemmat pystytte kulkemaan ryhdikkäinä ja ilman, että toinen joutuu jälkikäteen kuromaan välimatkaa kiinni. Aluksi matka voi olla selvästi lyhyempi kuin arjessa kävellessä.
Suoraan harjoiteltaessa toinen liikkuu eteenpäin ja toinen taaksepäin. Siksi pitkä eteenpäin otettu askel voi näyttää vaivattomalta, vaikka pari joutuu jo väistämään taaksepäin. Arvioikaa matka yhdessä: jos etäisyytenne muuttuu, käsivarret kiristyvät yhtäkkiä tai ylävartalo kallistuu, matka oli tällä yrityksellä liian pitkä. Tarkkaa senttimäärää ette tarvitse.
Sivuttaisosuudessa on lisäksi tärkeää, ettei kumpikaan kiirehdi edelle leveällä sivuaskeleella. Seuraavissa harjoituksissa erotetaan siksi ensin pituussuuntainen eteneminen ja sivusuuntainen eteneminen. Pitäkää kiinni tutuista laskuajoistanne, sillä sopiva Foxtrot-tempo helpottaa myöhempää musiikin tahtiin harjoittelua. Uudet kuviot jätetään toistaiseksi pois. Tuttujen Foxtrot-kuvioiden yhdistäminen on mielekästä vasta, kun suora perussarja sujuu alusta loppuun ilman tilankorjauksia.



