Kuinka The Place Lontoossa muuttui harjoitussalista tanssin näyttämöksi

The Placen historia Lontoossa alkaa rakennuksesta, jota ei ollut rakennettu tanssiesityksiä varten. Entinen harjoitushalli Duke's Roadilla lähellä Eustonia Camdenissa valmistui vuosina 1888 ja 1889. Contemporary Ballet Trust otti sen haltuunsa vuonna 1969. Siellä kehittyi nykytanssin ja esitystaiteen keskus, jossa syntyi muun muassa London Contemporary Dance Theatre.

Käyttötarkoituksen muutos käy ymmärrettäväksi, kun tarkastellaan sitä, miten kehoja käsitellään. Harjoituksissa noudatetaan ennalta määrättyjä liikkeitä ja koordinoidaan ryhmää. Koreografia voi olla yhtä lailla tarkasti järjestetty, mutta sillä voi myös leikitellä: yksi aloittaa myöhemmin, toinen poistuu rivistä, yhteinen askel hajaantuu eri suuntiin. Nämä ovat mahdollisia taiteellisia ratkaisuja, eivät kuvaus tietystä historiallisesta tuotannosta.

Nykytaiteen tanssikeskuksessa työstettävää ei voi pelkistää tiettyihin askeliin. Liikesarja voi syntyä kävelystä, kääntymisestä, kaatumisesta, ylös nousemisesta tai kohtaamisesta. Ratkaisevaa on, miten nämä elementit muovataan. Sama askel voi vaikuttaa varovaiselta, äkilliseltä tai vastustelevalta riippuen temposta, painosta ja suhteesta muihin kehoihin.

Kuvittele duetto: yksi henkilö kävelee eteenpäin, toinen perääntyy. Aluksi näyttää siltä, että ensimmäinen määrää yhteisen suunnan. Jos toinen pysähtyy, suhde muuttuu, vaikka mukaan ei tule mitään uutta näyttävää kuviota. Etäisyydestä ja viivästyksestä tulee koreografista materiaalia. Tanssi-improvisaatiossa tällaisia mahdollisuuksia voi tutkia, ja esitystä varten valitut liikesarjat voidaan myöhemmin määritellä tarkasti.

Arkinen liike ei ole näyttämöllä automaattisesti sattumanvarainen. Sen sijoittelu voi olla yhtä huolellisesti suunniteltu kuin suuri hyppy. Jos haluat itse ymmärtää liikettä paremmin, älä tarkastele vain näkyvää pääteasentoa. Opas tanssiliikkeiden matkimisen havainnointivirheistä selittää tätä eroa tarkemmin. The Placen ymmärtämisen kannalta olennaista on, että tanssikeskus tukee liikkeen kehittämistä, ei vain sen toistamista.

Robin Howard Dance Theatre toimi osana The Placea. Sen roolia keskuksen sisällä voi ymmärtää tanssinäyttämön tehtävän kautta: liikettä esitetään niin, että yleisö voi havaita sen muodon. Näin koreografian työstämiseen kehollisesti tulee mukaan toinen näkökulma, ulkopuolisen katse.

Tällä on konkreettisia taiteellisia seurauksia. Kaksi tanssijaa voi harjoituksissa tuntea kontaktin selvästi, vaikka yleisön näkökulmasta sitä olisi vaikea havaita. Käännös voi peittää käden, kun taas etäisyys voi tehdä kohtaamisesta helpommin luettavan. Valo ohjaa huomiota, ja yhteisesti sovittu aloitus tekee yhteyden näkyväksi. Tällaiset valinnat kuuluvat esittämiseen, mutta niistä ei voi päätellä tämän nimenomaisen teatterin teknistä varustelua tai näyttämön muotoa.

Työtilojen ja teatterin välinen yhteys on siksi olennainen osa keskuksen historiaa. Noin vuonna 1999 tehdyssä peruskorjauksessa lisättiin kuusi uutta tanssistudiota. Laajennus koski tiloja, joissa liikettä voitiin kehittää. Teatterin tehtävä täydensi tätä työtä tekemällä sen yleisölle näkyväksi. Kun sijoitat talon historialliseen yhteyteensä, rinnakkain on siis kaksi prosessia: koreografian synty ja sen vaikutus katsojiin.