Kylärituaalista urbaaniksi sulatusuuniksi
Social dancen historia on erottamattomasti sidoksissa 1800- ja 1900-luvun muuttoliikkeisiin ja kulttuurivaihtoon. Alun perin ihmiset tanssivat maaseutuyhteisöissä perinteisiä kansantansseja juhlistaakseen satoa, häitä tai vuodenaikojen rituaaleja. Nämä tanssit olivat usein vahvasti ritualisoituja, noudattivat kiinteitä kaavoja ja palvelivat kyläyhteisön yhteenkuuluvuutta. Teollistumisen edetessä 1840-luvulta alkaen miljoonat ihmiset muuttivat nopeasti kasvaviin metropoleihin. New Yorkin, Pariisin tai Buenos Airesin kaltaisten kaupunkien ahtailla työläisalueilla erilaiset kulttuurit kohtasivat toisensa. Eurooppalaisten polkkien, afrikkalaisten rytmien ja kreolivaikutteiden sulautumisesta syntyi täysin uusia, vapaampia liikkumismuotoja, jotka vapautuivat hovitanssin jäykistä säännöistä.
Tämän kehityksen virstanpylväs oli valssin yleistyminen 1800-luvun alussa, mikä vakiinnutti porvariston keskuudessa suljetun paritanssiotteen. Varsinainen social dancen vallankumous tapahtui kuitenkin kaduilla ja työläiskerhoissa. Tässä ei ollut enää kyse edustamisesta, vaan välittömästä kommunikaatiosta ja elämänilmaisusta. Tanssilattiasta tuli sosiaalinen sulatusuuni, jossa yhteiskunnalliset esteet kaatuivat kappaleen ajaksi.



