Harlemin asfaltilta maailman tanssistudioihin
Kun ajattelee streetdancen musiikillisia juuria, mieleen tulevat nopeasti 1970-luku. Litefeet on kuitenkin 2000-luvun lopun lapsi, joka syntyi suoraan Harlemin ja Bronxin metroissa ja kaduilla. Nimi kertoo kaiken: tanssijoiden jalat näyttävät luonnottoman kevyiltä, aivan kuin ne leijuisivat asfaltin yläpuolella. Tämä painottomuus erottaa litefeetin perustavanlaatuisesti maadoitetuista tyyleistä, kuten breakingista. Syvien, maanläheisten groovejen sijaan tässä tyylissä hallitsevat nopeasti iskevät rytmit, noin 100-110 iskua minuutissa. Musiikki, jota kutsutaan usein litefeet- tai 2-minute-kappaleiksi, ajaa tanssijoita eteenpäin kovilla virvelirummuilla ja energisillä vokaalihokemilla.
Tyylin tekninen DNA perustuu ylävartalon äärimmäiseen lihasjännitykseen, kun taas jalat suorittavat monimutkaisia askelsarjoja hengästyttävällä nopeudella. Merkittävä elementti, joka on päätynyt osaksi maailmanlaajuista popkulttuuria, on uuden aallon Harlem Shake -tanssityyli. Siinä hartioita heitellään rytmikkäästi, lähes tärisevästi eteen ja taakse. Toisin kuin vanhemmissa tyyleissä, litefeet-tanssijat käyttävät myös vaatteitaan intensiivisesti osana esitystä: lippiksiä ja tennareita pyöritellään ilmassa taitavilla käsi- ja jalkatempuilla tanssin virtaamisen keskeytymättä. Jos haluat ymmärtää tätä dynamiikkaa, kannattaa tutustua myös samankaltaisiin konsepteihin, kuten House Dance Basics -perusteisiin, jotka myös nojaavat nopeaan jalkatyöskentelyyn.
